Sambia

Pieni blogitauko takana, hiukka kiirettä pitänyt taas viime aikoina. Mikäli haluaa tietää mun maailman menosta enemmän ajantasalla niin seuratkaa instaa. Sinne on paljon helpompi postailla kuin tänne :)

Etoshan ja Swakopmundin jälkeen menimme kahdeksi päiväksi töihin ja sen jälkeen jatkettiin lomailua. Tällaiseen elämään varmasti tottuisi nopeasti. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Sambia ja nimenomaan Victorian putoukset. Oma turistiviisumini Namibiassa umpeutuisi lauantaina 22.4.2017 joten rajalla pitäisi viimeistään olla tuolloin. Kyllä, luitte oikein: turistiviisumi. Minulla ei vieläkään ole opiskeluviisumia tänne, huoh. No hyvä syy lähteä lomalle, enhän halua olla laittomasti maassa. Tosin viisumin takia laittomastihan teen tällä hetkellä työharjoitteluakin, joten samapa tuo jos olisin laittomasti maassakin. Nooh joka tapauksessa Sambiaan oli suunta! Tutulla suomi-ruotsi-kokoonpanolla.  Bussimatka Sambiaan ja takaisin maksoi huimat 70e, opiskelija-alennuksen saa nätisti suomalaista ajokorttia näyttämällä. Sambian viisumi puolestaan maksoi 50e ja 4 yötä hostellissa 56e. Ehkä halvin loma, jonka olen koskaan tehnyt 😊

Bussimatka Livingstoneen oli aivan hirveä. Matka kesti yli 20h, josta nukuin korkeintaan 30min. Käytäväpaikka, kylmyys, ahtaus ja pomppuinen tie ei ollut minua varten. Livingstoneen päästyä teki mieli halata maata, sen verran olin iloinen matkan loppumisesta.  Varmasti olisin halannutkin maata ellei se olisi ollut mutainen ja taksikuskit eivät olisineet hyökänneet kimppuumme. Meillä ei ollut hajuakaan missä varaamamme majapaikkamme sijaitsisi, joten taksiin oli turvauduttava. Onneksi Caiuksella oli paikallista rahaa, joten saimme matkamme maksettua. Mukavat taksikuskit olisivat kyllä heittäneet meidät automaatillekin. Majapaikaksemme olimme valinneet edellisten suomalaisten suosittelemaa Livingtone BackPackerisin. Toinen hyvä vaihtoehto olisi varmasti ollut JollyBoys. Saimme ystävällistä palvelua ja hinnatkin kohdallaan, joten voimme jatkaa tätä suosittelurinkiä myös seuraaville.

Ensimmäisenä päivänä kävimme kaupungilla kahvilla ja kaupassa, mutta muuten hengailimme hostellillamme syöden hyviä hampurilaisia, nauttien uima-altaasta ja halvoista siidereistä sekä skib-boa pelaten. Harmiksemme kuulimme, että kauan haaveilemamme koskenlasku ei ole mahdollista korkean veden aikaan. HÖH! Onneksi itselläni on muutama koskenlasku jo takana, joten harmitus ei ollut niin suuri. Tai no mitäs sitä huijaamaan, harmitti aivan sikana!

Toisena päivänä lähdimme aamulla Victorian putoksille. Sisäänpääsy on 20e, mutta on kyllä sen arvoista. Vietimme koko päivän alueella kierrellen ja katsellen. Mukanamme kulki mukava USA: lainen Michelle 😊

Suunnistimme heti alkajaiseksi Danger Point- nimiselle alueelle, josta pitäisi olla parhaimmat näkymät putouksille. Juu, olisi kyllä hyvät näkymät jos vain näkisi jotain :D Sambiassa on satanut niin paljon, että vesi on korkealla ja virtaavaa vettä niin paljon, että pauhusi niin, että kastui. Tosin samalla satoi myös vettä. Onneksi olin ottanut halpis-action-kamerani mukaan vesikotelon kanssa niin sai kuvia myös tältä alueelta.

Apinoita oli aivan valtavasti alueella. Heidän lähettyvillään ei saanut syödä eväitä, olisivat voineet käydä kimppuun. Muutamaan otteeseen jännitti kävellä niiden ohi ilman ruokaakin.

Kuva Mathilda Lomstad

Putoukset ja koko alue oli aivan uskomattoman kaunis! Kiersimme jokaisen polun jonka löysimme, jottemme menettäisi mitään. Kaikista mielenkiintoisin paikka oli Boiling pot-niminen reitti joka johdatti meidät alas joenvarteen. Matka alas oli pitkä, mutta matka ylös oli vielä pidempi. Tuli mieleen Samarian rotkon ensimmäiset sadat metrit kun tuntui ettei matka loppuisi ikinä :D

Putoukset Zimbabwen puolelta

Kolmantena päivänä suunnistimme taas putouksille, mutta tällä kertaa Sambian ja Zimbabwen väliselle rajasillalle. Sinne mennessä piti luovuttaa passit rajavirkailijalle ja jättää ne sinne reissun ajaksi. Sillalle suunnistimme koska kaksi ryhmämme jäsenistämme olivat varanneet Big Air combon, joka sisältäisin benjihypyn, zip linen ja swingin. Itseäni olisi kiinnostanut tuo swingi todella paljon, mutta suolainen turistihinta (160e!!!) sai minut luopumaan koko ajatuksesta. Muutenkin kaikki aktiviteetit Livingstonessa on törky kalliita, turistihinnat huoh. Päivä oli sateinen ja kylmä, mutta vietimme silti sillalla monta tuntia katsellen muiden hyppyjä ja odottaen kavereidemme vuoroa. Piipahdin myös muutaman minuutin verran Zimbabwen puolella ;) 

Viimeiseksi päiväksi olimme varanneet ryhmällemme kanotoimisen Zambezi-joella. Meidät tultiin noutamaan hostelliltamme klo 8 ja suunnistimme Livingstone Adventuresien toimistoa kohti. Siellä hyppäsimme jeepin kyytiin ja matkustimme noin tunnin verran joen varteen, turvalliselle etäisyydelle Victorian putouksista. Paikalla meille tarjoiltiin ihana aamiainen kahvin, leipien ja muffinsien muodossa. Emme etukäteen tienneet, että pakettiin kuului aamiainen, joten tämä oli ihana yllätys. 

Rannalla ohjaajamme selitti melomisliikkeet ja ohjasi noudattamaan aina ohjaajiemme ohjeita. Emme saisi ohittaa ensimmäisenä melovaa ohjaajaa emmekä jäädä jälkeen viimeisenä kulkevasta ohjaajasta. Joella on kuulemma kolme vaaratekijää: aurinko, krokotiilit ja virtahevot. Käsiä ei saisi pitää vedessä krokotiilien takia ja virtahepojen vuoksi meloisimme koko ajan ohjaajiemme välissä. On kuulemma mahdollista, että hipot kaataisivat kanootimme, jolloin meidän tulisi hylätä paattimme ja uida mahdollisimman nopeasti maihin/ kivelle. Jäiks.

Virtaus oli paikoitellen todella voimakasta ja piti meloa välillä todella nopeasti virtauspaikkojen ohi. Virtahepoja emme nähneet, mutta niiden äänet kyllä. Järkyttävän kovaäänisiä! Perille päästyä eteemme pystytettiin vielä brunssi, ihanaa!

Kokonaisuudessaaan meidän Sambian retki oli todella kiva ja antoisa! Tästä postauksesta tuli tälläinen erittäin kuvapitoinen, mutta mielestäni on helpompi näyttää kuvilla mitä olemme kokeneet ja nähdeet. Kuvia on paljon lisääkin kotona näytettäväksi.

Seuraava postaus koskeekin sitten jo työharjoittelua! Olen käynyt tekemässä muutaman yövuoron synnärillä ja sieltä onkin paljon kerrottavaa :D

Swakopmund

Etoshan porteista päästyämme jatkoimme matkaa Swakopmundiin. Matka kesti yhteensä noin 8h ja saavuimmekin perille vasta aamuyöllä. Kuskimme Wayne oli päivän aikana ajanut yli 20h, aivan hullua. Vähemmästäkin väsyttäisi. Isäntäperheemme omistaa kaupungin laidalta asunnon ja saimme majailla siellä heidän kanssaan.

En tiedä jaksatteko te lukijat enää kuunnella mun hehkutusta instagramin ja facebook postailujen jälkeen, mutta kerta kiellon päälle: Swakopmund on aivan uskomattoman kaunis kaupunki! Erittäin kylmä, mutta todella kaunis! Tiedän, että ainakin oma perheeni rakastuisi tähän kaupunkiin yhtä paljon kuin minäkin.

Heti aamulla kävimme varaamassa itsellemme laskuvarjohypyt seuraavalle päivälle. Sen lisäksi menimme varaamaan mönkijäajelun sekä sandboardingin myös tulevalle päivälle. Näiden aktiviteettien lisäksi halusimme tehdä vielä jotakin jo samana päivänä, joten päätimme lähteä ratsaille. Kameluajelu maksoi 350NAD ja kesti 45min. Jos olisimme ottaneet suosituimman 30minuuttia, emme olisi päässeet niin syvälle aavikolle. Nyt pääsimme pois autojen hälinästä, niin että kuvat oikeasti ovat aavikolta ;)

Itse pääsin keulille kamelini Dauin kanssa. Olimme etukäteen sopineet, että Elsa menisi keulille selfietikkunsa kanssa, mutta meidän oppaamme olikin eri mieltä. Eli omaksi nakiksini koitui sitten ryhmäkuvan ottaminen keulilta, mutta epäonnistuin siinä kyllä totaalisesti :D Onneksi oppaamme otti meistä ryhmäkuvia. Ja voi vitsi, miten kivoja kuvia tuli!! Valinnan vaikeus, että mikä on kivoin. Lisäksi oppaamme otti jokaisesta vielä yksittäiskuvat. Ihana opas :)

Kameluajelun jälkeen lähdimme vielä elokuviin. Leffaksi valikoitui ylläri ylläri Beauty and the Beast. Ah, rakastuin <3 Täällä leffassa käyminen on paljon halvempaa kuin Suomessa: 60 NAD eli alle 5e. Ei paha. 

Aamu 10:00 saavuimme Ground Rush Adventuresin toimistolle, jossa täytimme yhteystieto/suostumus/vastuuvapauslomakkeen. Kävimme myös puntarilla, kääk. Etoshan keksimussuttelut näkyivät kyllä :D Sieltä sitten jatkettiin matkaa hyppypaikalle.

Hyppyparit jaettiin painojen mukaan ja itse pääsin hyppäämään Amandan kanssa. Oli mukava kun koneessa oli tuttu niin päästiin myös toistemme valokuviin ja saimme panikoida yhdessä. Molempien mukana hyppäsi siis omat kameramiehet ja tallennuimme toistemme kuviin. Amandan ilme on priceless kun olen hyppäämässä oviaukosta ennen häntä. Hyppy tapahtui 10000 feetistä, eli noin 3,2 kilometristä. Alkuun oli 30sek vapaapudotusta, jonka jälkeen avattiin varjo. Oli mukavaa kun pääsi itsekin ohjailemaan varjoa :) Fiilis oli aivan uskomaton koko hypyn ajan! Oon niin paljon hehkuttanut tätä somessa, että ei ehkä täällä tarvitse enää. Voin vain sanoa, että oli kyllä joka pennin arvoista. Hyppy + kuvat + video + t-paita maksoi noin 4000 NAD eli tililtä katosi noin 290euroa. Mielestäni todella hyvä hinta ja voisin tehdä hypyn vaikka heti uudestaan. Video tulee näytille sitten Suomessa ;)

Hyppykaveri David oli aivan huikea!

Hypyn jälkeen suunnistimme heti kohti Desert Explorersia, sillä olimme jo myöhässä varatusta ajatusta. Olimme kuitenkin soittaneet hyppypaikalta ja kertoneet myöhästyvämme, joten saimme siirrettyä lähtöä tunnilla eteenpäin. Olimme alunperin varanneet 3h combon, joka sisältäisi 2h mökkäriajelua ja 1h sandboardingia. Nyt olisimme yhden tunnin vähemmän ja saisimme 100 NAD takaisin. Yhteensä tuo 3h combo olisi maksanut noin 700NAD. Mönkkäriajelun ja sandboardingin teimme tällä kertaa neljän hengen voimin.

Mönkkäreiltä ja sandboardingista minulla ei ole kauhean hyviä kuvia, mutta joitakin tuli räpsittyä vauhdin huumassa. Mönkkäreillä ajelun tallensin actionkameralleni, mutta kamerani ikävä kyllä osoitti liian alas. En ole vielä katsonut videota, mutta eiköhän sieltä muutaman klipin saa otettua. Oli kyllä hauskaa! Vedettiin Mario Karting tyylillä dyynien reunoilta ylös alas. Yhdessä kohtaa ajoimme äkkijyrkkää seinämää alas jarruja pumpaten. Siinä vaiheessa kyllä pelotti, mutta siitäkin selvittiin.

Sandboarding oli puolestaaan ihan hullua. Lautailua oli mahdollista tehdä seisten tai makuultaan, mutta me maksoimme vain makuultaan menemisestä. Dyyni oli järkyttävä ja vauhti nousi jopa 80km/h. Ensimmäinen laskuni meni mukavasti, mutta toisella laskulla (korkeampi dyyni) vedin laudallani ympäri ja lauta päätti heittää mut kyydistä pois kokonaan. Hieman se sattui, mutta selvisin pelkällä pienellä haavalla kädessä. Kamalinta oli kuitenkin kävellä dyynit takaisin ylös. Huuuuuh. Ei kyllä ollut mun juttu :D

Kokonaisuudessaan ihan huikea reissu! En varmastikaan muistanut kertoa kaikkea, mutta ei kai se haittaa :)