Tavoitteet

Olen lähdössä suorittamaan mielenterveys-, kriisi- ja päihdehoitotyön sekä kirurgisen hoitotyön työharjoittelua. Laurean puolelta tulee yleisiä tavoitteita kyseiselle harjoittelulle sekä minä itse tulen suunnittelemaan omat konkreettisemmat tavoitteet. En kuitenkaan täällä blogissani niitä kuitenkaan sen koommin esittele, eihän ketään kuitenkaan kiinnosta? Tämä blogi tulee olemaan väyläni kotisuomeen niin lehtoreiden suuntaan kuin läheisillenikin. Ehkä muutama opiskelutoverikin tänne joskus kurkkii. Pyrin pitämään tämän rennon selkeänä ja unohtaa virallisuuden. Eniten tämä toimii itselleni päiväkirjatyylisenä muistiona, johon toivottavasti on kiva palata muutaman vuoden päästä. Se, kuinka paljon tulen tänne päivittelemään, riippuu aivan kokonaan resursseista. Onko vaihdossa aikaa kirjoittaa tai onko siellä ylipäätään nettiyhteyttä? Tällä hetkellä ei siis aavistustakaan.

Mutta siis niistä tavoitteista. Lähden Namibiaan työharjoitteluun ja toivon, että opin paljon sikäläisestä hoitotyöstä ja hieman erilaista näkökulmaa meidän omaan hyvinvointivaltioon verrattuna. Toivon myös, että kestän siellä henkisesti, en nimittäin tiedä miltä tuntuu olla erossa perheestä niin kauan ja vielä niin kaukana. Kun on uusi ympäristö, uusi kulttuuri ja vieraat ihmiset ympärillä puhumassa vierasta kieltä, saattaa koti-ikävä tulla nopeastikin. Noh, pois tuollaiset puheet. Sinnehän lähdetään kokemusten perässä! Oppimaanhan tänne kouluun on tultu, ja tää sattuu olemaan aika suuri mahdollisuus siihen! Haluun vaihdossa oppia myös sitä kuuluisaa afrikkamoodia, aina ei tarvitsisi olla niin skarppina sen kellon kanssa ja ajatella tulevaisuutta niin syvien otsaryppyjen kanssa.  Ja kielitaito! Yksi suurimmista syistä lähteä ulkomaille! Pärjään kyllä rallienglantini kanssa, mutta kynnys puhua sitä julkisesti onkin toinen asia. Tämä kynnys puhumiseen on kyllä viimeisen vuoden aikana madaltunut jo huomattomasti, mutta vielä on matkaa jäljellä. Mietin hetken, että olisiko tämä blogikin pitänyt kirjoittaa englanniksi? En kuitenkaan koe olevani hyvä kirjoittaja, joten omalla äidinkielellä on hyvä jatkaa ainakin näin alkuun.

Ensimmäiset ajatukset

Heippa, täällä huutelee keväällä 2017 ulkomaille työharjoitteluun lähtevä sairaanhoitajaopiskelija! Aloitin opiskelut tammikuussa 2016 ja jo helmikuussa laitoin hakemuksen menemään ulkomaille lähteäksi. Olin miettinyt vaihto-opiskelua jo aikaisempaa tutkintoani suorittaessani, mutta tuolloin ei elämäntilanne eikä uskallus riittänyt. Nyt halusinkin käyttää heti ensimmäisen mahdollisuuden hyödyksi. Jos kaikki menee hyvin, minulla on vielä kenties mahdollisuus myös uuteen vaihtoon.

Laurean kautta on mahdollisuus vaihtoon sen jälkeen kun suorittanut 60opintopistettä. Tuo pistemäärä ei tarvitse olla kasassa hakiessa, vaan vasta ennen vaihtoon lähtiessä. Itsellänihän oli reilut 0op kun laitoin hakemuksen menemään ;) Laurean vaihtohakemukset tehdään Solemove-järjestelmän kautta, jonka kautta pystyyy myös etukäteen tutkimaan omia mahdollisuuksiaan. Aikaisemmat opiskelijat ovat voineet kirjoittaa omista kokemuksistaan sinne ja niitä lukiessa kuluu tovi jos toinenkin. Kaikki mahdollisuudet läpikoluttuani päätin hakea Namibiaan. Kyllä, luitte oikein, lähden Afrikkaan! Pitkään harkitsin Ruotsin ja Namibian välillä, mutta lopulta monien yöunien jälkeen päätös oli selvennyt. Rakastan naapurimaatamme, mutta kokemuksen kannalta on mielestäni hienompaa lähteä hieman kauemmas.

Hakulomake täytetään siis Solemove-järjestelmän kautta ja samalla kirjoitetaan motivaatiokirje englanniksi. Tuon kirjeen avulla on mahdollisuus kertoa omasta motivaatiosta ja halusta vaihtoonlähtemiseksi. Motivaatiokirjeeseen on hyvä kirjoittaa perustelut kohdemaanvalinnasta ja mitä on vaihdossa aikomus suorittaa. Oma motivaatiokirjeeni oli aika vapaamuotoinen. Tuon kirjeen lukee vaihtokoordinaattori, joka samalla selvittää hakijan kielitaidon. Mikäli kaikki on kunnossa, alkaa koordinaattori hakea sinulle paikkaa. Kevään aikana saa myös kutsun haastatteluun, jossa katsotaan myös pärjääminen englanniksi suullisesti. Tuota haastattelua jännitin aivan valtavasti, mutta lopulta se olikin aivan turhaa. Erittäin vapaamuotoinen "haastattelu" jossa käydään läpi hakemustasi. Muutaman minuutin höpöttelyn jälkeen sainkin jo kuulla, että minut on hyväksytty! Tuossa vaiheessa teki mieli kiljua onnesta :) Myös luokkakaverini hyväksyttiin, mutta hän ei nyt lopulta tulekaan mukaan. Suomalaisvahvistusta saan onneksi toiselta kampukselta, joten ihan yksikseni en joudu tulevaa paperiurakkaa selvittämään.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että odotellaan. Laitoin vaihtokoordinaattorille jo paniikkisähköpostia, kun mistään ei kuulu mitään. Kuulemma pitää alkaa totuttelemaan "Afrikkamoodiin" eli afrikkalaisten aikakäsitykseen. Tästä olenkin kuullut paljon, mutta ei oikein sovi tällaiselle suomalaiselle stressaaja-aikatauluttajalle. Tekee kyllä hyvää. Itseäni ei haittaa ollenkaan odottelu, mutta haluaisin silti jo hakea viisumia, haha. Olen lukenut paljon kokemuksista viisumiasioissa ja moni Namibiaan lähtenyt on joutunut matkustamaan sinne ilman opiskelijaviisumia. He ovat joutuneet valehtelemaan jokaisella lentokentällä tulostaan ja joutuneet käyttämään puheenlahjojaan selvittäessään miksi ovat maassa yli sallitun 90 päivää. MÄENVOIVALEHDELLA! Apua. Ei tällaista voi tehdä tällaiselle stressaajalle. Noh. Yritän olla stressaamatta, papereita aletaan pyöritellä loka-marraskuussa. Siihen asti, peace and love!