Ensimmäiset ajatukset

Heippa, täällä huutelee keväällä 2017 ulkomaille työharjoitteluun lähtevä sairaanhoitajaopiskelija! Aloitin opiskelut tammikuussa 2016 ja jo helmikuussa laitoin hakemuksen menemään ulkomaille lähteäksi. Olin miettinyt vaihto-opiskelua jo aikaisempaa tutkintoani suorittaessani, mutta tuolloin ei elämäntilanne eikä uskallus riittänyt. Nyt halusinkin käyttää heti ensimmäisen mahdollisuuden hyödyksi. Jos kaikki menee hyvin, minulla on vielä kenties mahdollisuus myös uuteen vaihtoon.

Laurean kautta on mahdollisuus vaihtoon sen jälkeen kun suorittanut 60opintopistettä. Tuo pistemäärä ei tarvitse olla kasassa hakiessa, vaan vasta ennen vaihtoon lähtiessä. Itsellänihän oli reilut 0op kun laitoin hakemuksen menemään ;) Laurean vaihtohakemukset tehdään Solemove-järjestelmän kautta, jonka kautta pystyyy myös etukäteen tutkimaan omia mahdollisuuksiaan. Aikaisemmat opiskelijat ovat voineet kirjoittaa omista kokemuksistaan sinne ja niitä lukiessa kuluu tovi jos toinenkin. Kaikki mahdollisuudet läpikoluttuani päätin hakea Namibiaan. Kyllä, luitte oikein, lähden Afrikkaan! Pitkään harkitsin Ruotsin ja Namibian välillä, mutta lopulta monien yöunien jälkeen päätös oli selvennyt. Rakastan naapurimaatamme, mutta kokemuksen kannalta on mielestäni hienompaa lähteä hieman kauemmas.

Hakulomake täytetään siis Solemove-järjestelmän kautta ja samalla kirjoitetaan motivaatiokirje englanniksi. Tuon kirjeen avulla on mahdollisuus kertoa omasta motivaatiosta ja halusta vaihtoonlähtemiseksi. Motivaatiokirjeeseen on hyvä kirjoittaa perustelut kohdemaanvalinnasta ja mitä on vaihdossa aikomus suorittaa. Oma motivaatiokirjeeni oli aika vapaamuotoinen. Tuon kirjeen lukee vaihtokoordinaattori, joka samalla selvittää hakijan kielitaidon. Mikäli kaikki on kunnossa, alkaa koordinaattori hakea sinulle paikkaa. Kevään aikana saa myös kutsun haastatteluun, jossa katsotaan myös pärjääminen englanniksi suullisesti. Tuota haastattelua jännitin aivan valtavasti, mutta lopulta se olikin aivan turhaa. Erittäin vapaamuotoinen "haastattelu" jossa käydään läpi hakemustasi. Muutaman minuutin höpöttelyn jälkeen sainkin jo kuulla, että minut on hyväksytty! Tuossa vaiheessa teki mieli kiljua onnesta :) Myös luokkakaverini hyväksyttiin, mutta hän ei nyt lopulta tulekaan mukaan. Suomalaisvahvistusta saan onneksi toiselta kampukselta, joten ihan yksikseni en joudu tulevaa paperiurakkaa selvittämään.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että odotellaan. Laitoin vaihtokoordinaattorille jo paniikkisähköpostia, kun mistään ei kuulu mitään. Kuulemma pitää alkaa totuttelemaan "Afrikkamoodiin" eli afrikkalaisten aikakäsitykseen. Tästä olenkin kuullut paljon, mutta ei oikein sovi tällaiselle suomalaiselle stressaaja-aikatauluttajalle. Tekee kyllä hyvää. Itseäni ei haittaa ollenkaan odottelu, mutta haluaisin silti jo hakea viisumia, haha. Olen lukenut paljon kokemuksista viisumiasioissa ja moni Namibiaan lähtenyt on joutunut matkustamaan sinne ilman opiskelijaviisumia. He ovat joutuneet valehtelemaan jokaisella lentokentällä tulostaan ja joutuneet käyttämään puheenlahjojaan selvittäessään miksi ovat maassa yli sallitun 90 päivää. MÄENVOIVALEHDELLA! Apua. Ei tällaista voi tehdä tällaiselle stressaajalle. Noh. Yritän olla stressaamatta, papereita aletaan pyöritellä loka-marraskuussa. Siihen asti, peace and love!