1.viikko työharjoittelussa: krokotiilin puremia ja ampumahaavoja

Keskiviikoksi olimme sopineet menevämme tapaamaan paikallisen sairaaalan opiskelijavastaavaa klo8. Olimme paikalla tasan klo8 (aamulla vaikeampi saada takseja) ja suureksi hämmästykseksi myös odottamamme hoitaja tuli paikalle tasan sovittuun aikaan. Sister Thele kierrätti meitä ympäri sairaalaa ja kyseli omia toiveitamme tulevasta harjoittelusta. Suunnitelmat hieman muuttuivat maanantaisesta, aloitamme kirurgian osastolta, jossa olemme tämän ja ensiviikon. Valitsimme myös akuuttihoidon, vastasyntyneet lapset, lastenosaston ja leikkaussalin. Jossain vaiheessa pyrin menemään sinne psykallekin, mutta päätän ajankohdan vasta myöhemmin. Tiia ei tule varmaankaan mukaan, joten pitää tässä ainakin pari viikkoa tsempata itseäni :D

Torstaina oli ensimmäinen virallinen työpäivä. Aamuvuoro alkaa klo 6.45 yöhoitajan raportilla. Tai, todellisuudessa se aloitetaan kun hoitajat ovat laahustaneet töihin, eli yleensä reippaasti myöhässä näin kahden päivän perusteella. Raportilla käydään läpi jokainen potilas huoneesta huoneeseen kierrellen. Jokaisella on oma kansio, johon kirjataan niin sairaanhoitajan muistiinpanot kuin myös lääkärin asiat ja heidän antamat määräykset. Aamuraportit ovat meille ainakin aivan yhtä tyhjän kanssa. Yöhoitaja mumisee hiiren kuiskauksen voimakkuudella kuka potilas on, miksi hän on täällä ja mitä lääkkeitä on annettu yön aikana. Kansioon kirjoitetut asiat ovat maailman epäselvimmillä käsialoilla kirjoitettu, joten niistä ei kauheasti infoa irtoa. Muutamalla hoitajalla ja lääkärillä on ihanan selkeä käsiala, he saisivat puolestani kirjoittaa kaikki tekstit :D Tietokoneita ei siis käytetä. 

Aamutoimet alkaa petien petaamisella. Lakanat vaihdetaan, mikäli ne ovat likaiset ja aina potilaan kotiuduttua. Lakanat vaihdetaan suojakäsineillä, joita ei vaihdeta missään vaiheessa. Puetaan myös suomalaisille tuttu suihkuessu. Lakanarumban jälkeen aloitetaan SOAP-kierros. Sister in charge jakaa hoitajat huoneittain ja itse pääsin olemaan huoneissa 1+2 ja 5+eristykset. SOAPilla tarkoitetaan kirjaamismallia, jonka avulla seurataan potilaan vointia. Aluksi luulin, että nyt aletaan tekemään vuodepesuja hahahah. 

S=subjective (potilas kertoo itse miten voi)
O=objective (hoitajan mielipide voinnista, haavan tsekkaus, vitaalit)
A= assessment (hoitajan arvio tilasta)
P= plan (suunnitelma jatkossa)


Käytännössä A ja P kohtiin kirjoitetaan tyylillä
”no complains raised" ,"follow doctor’s orders" tai "continue nursing care”.  "Pain is related to her illness" on myös yleinen. Muutaman potilaan kohdalla huomasin ilokseni, että suunnitelmana oli jatkossa yrittää mobilisoida potilasta enemmän. Ihanaa kuntouttavaa toimintaa! Tätä SOAP-kirjaamista tein ensimmäisenä päivänä paikallisen opiskelijan kanssa ja toisena päivänä yksin, koska oma ohjaajani oli varmaan tunnin verran kateissa. Orientaatiopäivän aikana meille kerrottiin, ettemme saisi tehdä mitään ilman rekisteröityneen hoitajan läsnäoloa, mutta eipä sitä täällä totella. 

Aamutoimien jälkeen pääsin tositoimiin! Ohjaajani toimi haavahoitajana koko päivän ja itse pääsin heti mukaan. Ensimmäisenä potilaana oli umpilisäkkeen poistossa ollut potilas, jonka haava oli auennut noin 2x2cm kokoiseksi. Haavaa hoidettiin steriilillä vedellä ja haavahoitoaine Petadinella. Kaikissa haavahoidoissa käytettiin steriilejä käsineitä, joita tosin ei puettu steriilisti eikä niitä käytetty steriilisti. Steriilipöytä ei ollut steriili. Mutta oli se edes sinne päin. "Steriilille" pöydälle pudotetaan kaikki tavarat, mutta pöydälle asetaan myös likaisia astioita ja roskapussi roikkuu pöydän kulmasta. Ei myös haittaa jos steriililiina unohtuu laittaa tavaroiden alle, sen voi aina laittaa jälkikäteen :D 

Toisena haavana oli niin ikään umpilisäkkeen poistossa ollut potilas. Tällä kertaa haava oli siisti ja sain tehtäväkseni poistaa hakaset. Hakastenpoistosaksia (mitkä näiden nimet on?) on haavahoitohuoneessa kahdet ja ne lilluvat  samassa liilassa desinfiointiainepurkissa.  Tikkejä oli noin 15kpl ja olivat osittain jo umpeutuneet ihon alle. Niiden poistaminen selkeästi teki kipeää ja nainen irvisteli ja voihki kivusta. "Im so sorry, I just have to do this" hoin koko ajan ja samaan aikaan ohjaajani löi potilasta, mikäli valitti kivusta. Täällä ei ilmeisesti saa näyttää tunteitaan. Eikä täällä tunneta kipulääkettä!

Kolmas haava oli krokotiilin purema! AAAA että. Tämän takia olen tänne tullut! Kuinka innoisssaan voikaan suomalainen olla tälläisestä? Mies on kotoisin Pohjois-Namibiasta ja oli ollut ylittämässä jokea noin polviin asti ulottuvassa vedessä. Sieltä sitten oli kroko hänet napannut ja puraissut kunnon kokosen palan pois. Silmämääräisesti mieheltä puuttui noin 20x20cm kokoinen pala säärestä. Haava oli todella siisti ja terveen näköinen haava. Tulevaisuudessa siihen tullaan tekemään ihosiirto toisesta jalasta. Tämäkin haava pestiin steriilillä vedellä, päälle petadine, rasvasidokset, imevä sidos sekä kiinnitysharso. 

Neljäs haava oli krokotiilin pureman jälkeen unelmahaavani!  Tykästyin siis haavahoitoihin sisätautien vuodeosastolla ollessani ja tämä päivä oli minulle kuin unelmien täyttymys. Ohjaajani varoitti minua etukäteen "next wound is gonna be soooooo big". En vielä arvannut mitä olisi tulossa. Noin 30-vuotiaalla Nama-heimoon kuuluva mies oli joutunut Himba-heimolaisen ampumaksi ja hän oli saanut osuman kolmesta luodista. Yksi luoti on lävistänyt kantapään, mutta ei aiheuttanut paljoakaan vahinkoa. Toinen luoti oli läpäissyt säären ja kolmas oli mennyt reidestä läpi samalla murtaen luita. Haavat olivat valtavat! Täällä haavat hoidetaan kaikki samalla kaavalla joten tämän homman jo osasin. Suomessahan joka haavaan käytetään eri haavahoitotuotteita ja niistä todella vaikea olla perillä. Ainiin! Miehellä oli myös yksi haava, josta oli otettu verisuoni toiseen haavaan. Koko mies täynnä haavoja, eikä kipulääkettä ollenkaan. Taisi hänen lääkemääräyksessä olla Pananodia, pitää tämä vielä tarkistaa kun alkaa tottua noiden lääkäreiden käsialaan. Mies käski koko ajan painaa steriilivesipumpulia kovempaa ja hoki "yeah boy". Haavat olivat terveen näköisiä ja verestäviä. Näihinkin tullaan varmasti tekemään ihosiirteet :) Suurien ihanien haavojen lisäski tämä potilas nousi suosikikseni puheliaisuudellaan. Hän kertoi avoimesti ampumisesta yms. Hänellä tosin oli tatuointi, jossa oli kirjaimet NAY. "Never ask what"-kuulemma. Häneltä ei saa kysyä mitään ellei halua joutua ongelmiin. Meni kyllä luu kurkkuun tässä vaiheessa. Onneksi hän kuitenkin kertoi, että riippuu kuka kysyy, mitä kysyy ja missä kysyy. Saan kuulemma udella hänen elämästään lisääkin. Periaatteessa "kova äijä" mutta sisältään todella lempeä naistenaurattaja. 

Viides haava oli jonkun eläimen purema miehen päässä. Mies ei tiennyt mikä häntä oli purrut, hän oli vain herännyt sairaalasta, jossa hänelle oli tikattu noin 10 tikkiä otsaan. Mukava heppu. 

Molempien päivien aikana osallistuin myös lääkärinkiertoihin. Tästä postauksesta tuli kuitenkin kilometripostaus niin kerron lääkärinkierroista joskus muulloin :)