Arki liikkeelle taksikuskien siivittämänä

Tänään ohjelmassa oli käydä yliopistolla tapaamassa yhteyshenkilöä Lousaa ja täyttää siellä tarvittavat lupalaput sairaalalle. Majatalon isäntänä/ apupoikana toimiva Kenton heitti minut ja Tiian aamupäivällä sinne, kunhan ensin käytiin pyörähtämässä Katuturan slummialueella heittämässä 10 norjalaista sinne Home of good Hopeen. Paikka oli kyllä näkemisen arvoinen, hökkelitaloja toisensa vieressä. Ja se haju! Paha!

Käytiin siis moikkaa yhteyshenkilöä ja tapaaminen oli nopeasti ohi. Ilmeisesti joitain ongelmia jommankumman viisumirahassa, mutta ei vielä saanut sitä selvitettyä meille. Huomenna on Namibian itsenäisyyspäivä, joten pääsemme aloittamaan työt keskiviikkona. Pääsemme aloittamaan kirurgian osastolta ja mikäli ymmärsin okein, niin varmaankin heti leikkurista. Jäiks. Sain myös luvan mennä kahdeksi viikoksi psykiatriseen sairaalaan, tuplajäiks.  Reissun jälkeen Kenton opasti meitä vielä ostamaan Namibialaiset prepaid-liittymät.

Reissun jälkeen palailimme talolle ja muutaman tunnin turhanpanttina olemisen jälkeen päätettiin Tiian kanssa lähteä ostoskeskukseen. Alunperin oltaisiin haluttu lähteä ensimmäiselle taksireissulle jonkun kokeneemman matkassa, mutta nyt jouduttiin tyytymääm toistemme tukeen ja rohkeuteen. Täällä taksin saa kävelemällä kadulla ja jos taksi ajaa ohi ja tööttää, on silloin taksissa tilaa. Taksi maksaa aina joko 10 NAD tai 20 NAD per kyytiläinen. Taksit myös haluavat täyttää taksinsa samaan suuntaan menevillä matkustajilla. Meidän matka maksoi 20NADia koska ostoskeskuksemme sijatsi hieman kauempana keskustasta. Matkustimme kahden muun paikallisen asukkaan kanssa kierrellen ja kaarrellen pikku teitä. Mutta päästiin siis hyvin perille :) ostoskeskus puolestaan oli tosi siisti ja hieno, liikkeitä todella paljon. Matkaan tarttui tällä kertaa 3e maksanut lätsä ja ruokaostokset. Käytiin myös syömässä kalaravintolassa sushia ja oli hyvää :)

Takaisin päin taksin hankkiminen ei ollutkaan yhtä helppoa ja mukavaa puuhaa. Kävelysiltaa pitkin kävellessä taksijonoa kohti yrittävät lukuisat taksimiehet saada meitä kyytiinsä tulemalla todella iholle. Tiia yritti selvitä tilanteesta selittämällä ettemme puhuisi englantia, mutta eihän se läpi mennyt. Lopulta ympärillämme oli valehtelematta lähes 15 miestä huutamassa toisillee ja yrittäessään saada meitä kyytiinsä. Tiia onneksi bongasi yhden kohteliaan nuoren taksikuskin, joka oli ainoa joka ei edes yrittänyt saada meitä kyytiinsä. Hypättiin äkkiä kyytiin vaikka huomattiin ettei poika edes tiedä missä katumme sijaitsisi. Halusimme vaan pois tilanteesta ilman että kukaan oikeasti tulisi päällemme saatikka varastaisi meiltä mitään. Annettiin pojalle muutama kadun nimi ja maamerkkejä ja lopulta päädyttiin kotikadullemme! Eikä kuski edes tööttäillyt kenellekään, hän vain halusi kuljettaa meidät perille ja hankkia vasta sitten lisää asiakkaita. Tykkäsin hänestä todella paljon :)

Äiti ja iskä: täällä kaikki hyvin vaikka ei tykättykään taksikuskiepisodista! Ollaan ylpeitä että pärjättiin kahdestaan :) Nostettiin jopa rahaa automaatista ilman mitään ongelmia. Nää on näitä elämän pieniä ilonhetkiä ;)

Vieläkään en uskalla kantaa omaa kännykkää mukanani, joten äkkiä nappasin kuvan vanhalla lumialla, jonka Tiia ystävällisesti lainasi minulle paikalliseksi puhelimeksi.