Cape Town: Hop-on-Hop-off

Tiistaina hypättiin turistibussin kyytiin ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, ihanaa! Hypättiin ulos lähes jokaisella pysäkillä ja nautittiin auringosta ja hienoista maisemista. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tämä postaus onkin pelkkiä kuvi. Nauttikaa!

Camps Bay

Clifton beach

Camps Bay

Cape Town: Robben Island

Maanantaina otettiin suunnaksi Robben Island, tuo tunnettu Unescon maailmanperintökohde Kapkaupungin edustalla. Oltiin buukattu turistikierros jo Namibiasta käsin, sillä olimme lukeneet, että sesonkiaikoina saarelle voi olla jopa viikon jono. Emme kuitenkaan olleet sesonkina liikenteessä, mutta silti kaikki päivän kolme lähtöä oli loppuunmyytyjä. Lippuja saa myös ostettua lähtösatamasta eli V&A Waterfrontista.

Robben Island on siis pahamaineinen vankilasaari, jossa mm. Nelson Mandela vietti vankiurastaan 18 vuotta (1964-1982). 1600-luvulla saari toimi leprasairaiden eristyssaarena ja nykyään siis museoalueena. Tietonakkina sanottakoon, että Nelson Mandelan vankinumero oli 466/64, joka tarkoitti, että hän oli  vuoden 1964 466. saarelle tuotu vanki.

4h retki saarelle kevensi lompakkoa 320RANDia eli alle 25euroa. Tuo summa sisälsi laivamatkat mennen tulleen sekä opaskierroksen vankilassa ja bussimatkan saaren ympäri. Laivamatka kesti yhteen suuntaan noin tunnin verran ja tuon ajan saimme nauttia ihanasta merisäästä. Olin juuri aikaisemmin vastaanottanut valokuvia perheeltäni purjehdusreissulta, joten merimatkasta tuli kotikaipuu. Laivamatkan aikana tapasin yksinmatkustavan hollantilaisen Nancyn ja otimme hänet meidän huomaamme reissun ajaksi :)

Sunnuntaisin pelattiin jalkapalloa ja lentopalloa. Ei muina päivinä.

Korvat höröllä kaikilla, Kaikki kuuntelivat haltioissaan oppaan tarinoita. Aivan kuin koulussa olisi.

Nelson Mandelan selli.

Oppaamme, jonka nimi sujahti ohi korvien ja kovaa, on itse viettänyt saarella vankina vuodet 1983-1989 ja hänellä oli paljon tarinoita kerrottavanaan. Hän kertoi paljon vankien eriarvoisuuksista ja kuinka se vaikutti kenenkin elämään. Mustat olivat vankilan pohjasakkia ja saivat mm.vähiten ruokaa. Opas itse vietti C-osastolla ensimmäiset kaksi vuotta, jonka jälkeen työskenteli keittiössä loput ajastaan. Yllä olevassa sellissä majoittautui yhteensä 50 vankia. Sänkyjä oli noin kahdeksalle ja loput nukkuivat lattialla. 

Pihamaan aidan yli pystyi kommunikoimaan toisen osaston vankien kanssa tennispallon välityksellä. Kulmassa köynnöksien alla Mandela piilotteli omaelämäkertaansa.

Vankikierroksen jälkeen siirryimme joukolla busseihin ja aloitimme saarikierroksen. Näimme paikallisen kirkon, hautausmaan, koulun ja asuntoja. Mielenkiintoisin kohde oli eristysselli/talo T159, jossa Robert Sobukwe vietti tuomionsa, täysin eristyksissä muista vangeista. Tähän väliin nopea googlaus: =Pan African Congressin (PAC) perustaja. Saarikierros jatkui kohti kivilouhos Limenstone Quarrya, jossa myös Nelson Mandela työskenteli. Työtehtävänä kivien hakkaaminen. Louhoksessa ei ollut yhtä luolaa lukuunottamatta yhtään varjopaikkaa. Kyseinen luola toimi vankien lounastaukopaikkana sekä huussina. 

Matka jatkui kohti saaren pohjoiskärkeä, jossa saimme pitää erittäin lyhyen taukohetken. Se kului valokuvatessa ylläri. Sitten kohti rantaa ja kohti kotia. Turistireissun jälkeen jäimme vielä Waterfronttiin syömään ja shoppailemaan. Ja ihastelemaan haisevia hylkeitä.

Kaiken kaikkiaan reissu oli mukava. Ehkä pienoinen pettymys, sillä odotukset saarelle oli korkealla. Aikataulutus oli erittäin tiukka eikä itsenäisesti pystynyt perehtymään ollenkaan infotauluihin. Onneksi oppaamme vankilassa oli aivan huikean hyvä, ja saimmekin häneltä paljon tietoa. Omakohtainen kokemus on aina mielenkiintoista ja pysäyttävää. Vanki ei kuulostanut katkeralta, pikemminkin ehkä ylpeältä, että kaikki tuo kokemus on takanapäin ja apartheimista ollaan päästy eroon.

Suomeen palatessa pitää kyllä alkaa lukemaan enemmän historian kirjoja!

Cape Town: Pöytävuori

Pöytävuori oli to do-listamme kärkipaikalla, joten sinne suunnistimme heti ensimmäisenä aamuna. Alun perin suunnittelimme menevämme sinne joko katsomaan auringonnousua tai -laskua, mutta kuoppasimme nuo ajatukset juteltuamme respan työntekijän kanssa. Pöytävuoren huipulle pääsee kahdella tavalla: patikoimalla tai kaapelihissillä. Olin etukäteen jo päättänyt, että minähän sinne kipuan vaikka pääkainalossa enkä käytä mitään noloa hissiä. Tytöt hiukan hämmästyivät ehdotuksestani, mutta olivat onneksi heti täysillä mukana. Mikäli haluaisimme Pöytävuorelle katsomaan auringonnousua, tulisi meidän patikoida pimeässä. Mikäli haluaisimme nähdä auringonlaskun, tulisi meidän joko patikoida alas pimeässä tai tulla viimeisellä hissillä alas. Viimeinen hissi alas lähtee kuitenkin juuri ennen auringonlaskua ja olisi täynnä turisteja, joten takuita kyytiin mahtumisesta ei olisi. Päätimme lähteä patikoimaan heti auringonnousun jälkeen, jolloin toivottavasti ei olisi liian kuuma.

Patikointireittejä ylös menee lukuisia ja me valitsimme suorimman Platteklip Gorge-reitin, joka on varmasti myös suosituin. Pöytävuorella on korkeutta 1085 metriä, mutta parkkialueet sijaitsevat noin 400meträ merenpinnasta, joten käveltävää nousua tulee siis noin 600metriä. Platteklip-reitillä kuljetaan koko ajan samaa vuorenrinnettä ylöspäin, joka tarkoittaa sitä, että koko aika kuljetaan auringossa. Varjoa ei ole tarjolla ollenkaan. Patikointia varten onkin hyvä varustautua riittävällä määrällä vettä sekä aurinkorasvalla. Tosin patikointi on alusta asti niin rankka, että aurinkorasvat ovat valuneet hien mukana jo ensimmäisen 15 minuutin aikana. Ota siis ainakin vettä ja hattu.

Patikointireitti on lähestulkoon kokonaan reippaasti nousevaa kivirappusta. Suoraa polkua on todella vähän. Platteklipin reitti on pituudeltaan noin 3km, mutta älkää antako metrien hämätä. Meillä meni kipuamiseen tasan 2h ja sen aikana jouduttiin pitämään lukuisia taukoja. Reitti oli niin suosittu, että välillä kuljimme jonossa kohti huippua. Patikoijat tuolla olivat kuin yhtä perhettä, joita tsempattiin jaksamaan. Kansallisuuksia varmasti yhtä paljon kuin maailmassa on valtioita. 

Huipulle kun päästiin niin fiilis oli uskomaton! Maisemat olivat todellakin kaiken tuon kipuamisen arvoiset. Maisemat tosin aina tuntuvat olevan arvokkaampia kun tietää tehneensä töitä sen eteen. Pienoinen pettymys kuitenkin oli nähdä se kauhea turistirysä mikä huipulla oli. Kävellessä ylös ei osannut ollenkaan odottaa, että huipulla vilisisi satoja japanilaisia hienot puvut päällä varastaen kaikki hienot maisemaspotit.

Huipulla oli kuten odotimmekin: tasaista. Ei se vuori ole vahingossa saanut nimeään. Table Mountain National Park on erittäin laaja ja tämä vuoren tasanne vain osa sitä. Vuoren huipulla kulki lukuisia patikointireittejä ja me valitsimme niistä summamutikassa jonkun ja vietimme huipulla muutaman tunnin nauttien maisemista ja kotona tehnyistä eväistä. Tuo turistirysä on muuten jännä, turisteja kuhisee vain Cable Carin ja ravintolan ympärillä. Muutaman minuutin kun käveli poispäin, sai rauhassa ottaa kuvia.

Reipppailtua 2h ylös ja 2h ylhäällä, päätimme ottaa Cable Carin alas kokemuksen vuoksi. Enää se ei ollut noloa ;) Tämä härveli on muuten pyörivä! Ei tarvitse hätääntyä mikäli et pääse parhaimmalle paikalla katsomaan maisemia.

Kapkaupunkiin ja Pöytävuorelle haikaileville infoa:
-Älä patikoi yksin ja kerro aina muille mitä reittiä pitkin kuljet ja mikä on arvioitu kotiutumisaika.
-Varaa riittävästi vettä mukaan.
-Ota huomioon Cable Carin aukioloajat. Hissi ei kulje huonolla ja tuulisella säällä. Mikäli olet huipulla ja kuulet sumutorven äänen, riennä nopeasti hissille, sillä se on kohta sulkeutumassa.
-Varaa aikaa riittävästi. Pimeällä kulkeminen ei ole turvallista. Varaa aikaa niin, että ehdit patikoida alas ennen pimeää mikäli Cable Car ei kuljekaan.
-Kävele muutama minuutti poispäin Cable Carin yläasemalta niin löydä turistittoman kuvausmahdollisuuden.
-Se mitä viet ylös, tuot myös alas. Ethän siis roskaa.
- Mikäli et välitä patikoinnista, voit nousta huipulle Cable Carin avulla. Varauduthan kuitenkin jonottamaan hissilippua jopa tunteja. Nopeiten pääset huipulle ostamalla lipun etukäteeen, sillä silloin sinun tulee jonottaa vain yhden jonon verran.