Cape Town: Robben Island

Maanantaina otettiin suunnaksi Robben Island, tuo tunnettu Unescon maailmanperintökohde Kapkaupungin edustalla. Oltiin buukattu turistikierros jo Namibiasta käsin, sillä olimme lukeneet, että sesonkiaikoina saarelle voi olla jopa viikon jono. Emme kuitenkaan olleet sesonkina liikenteessä, mutta silti kaikki päivän kolme lähtöä oli loppuunmyytyjä. Lippuja saa myös ostettua lähtösatamasta eli V&A Waterfrontista.

Robben Island on siis pahamaineinen vankilasaari, jossa mm. Nelson Mandela vietti vankiurastaan 18 vuotta (1964-1982). 1600-luvulla saari toimi leprasairaiden eristyssaarena ja nykyään siis museoalueena. Tietonakkina sanottakoon, että Nelson Mandelan vankinumero oli 466/64, joka tarkoitti, että hän oli  vuoden 1964 466. saarelle tuotu vanki.

4h retki saarelle kevensi lompakkoa 320RANDia eli alle 25euroa. Tuo summa sisälsi laivamatkat mennen tulleen sekä opaskierroksen vankilassa ja bussimatkan saaren ympäri. Laivamatka kesti yhteen suuntaan noin tunnin verran ja tuon ajan saimme nauttia ihanasta merisäästä. Olin juuri aikaisemmin vastaanottanut valokuvia perheeltäni purjehdusreissulta, joten merimatkasta tuli kotikaipuu. Laivamatkan aikana tapasin yksinmatkustavan hollantilaisen Nancyn ja otimme hänet meidän huomaamme reissun ajaksi :)

Sunnuntaisin pelattiin jalkapalloa ja lentopalloa. Ei muina päivinä.

Korvat höröllä kaikilla, Kaikki kuuntelivat haltioissaan oppaan tarinoita. Aivan kuin koulussa olisi.

Nelson Mandelan selli.

Oppaamme, jonka nimi sujahti ohi korvien ja kovaa, on itse viettänyt saarella vankina vuodet 1983-1989 ja hänellä oli paljon tarinoita kerrottavanaan. Hän kertoi paljon vankien eriarvoisuuksista ja kuinka se vaikutti kenenkin elämään. Mustat olivat vankilan pohjasakkia ja saivat mm.vähiten ruokaa. Opas itse vietti C-osastolla ensimmäiset kaksi vuotta, jonka jälkeen työskenteli keittiössä loput ajastaan. Yllä olevassa sellissä majoittautui yhteensä 50 vankia. Sänkyjä oli noin kahdeksalle ja loput nukkuivat lattialla. 

Pihamaan aidan yli pystyi kommunikoimaan toisen osaston vankien kanssa tennispallon välityksellä. Kulmassa köynnöksien alla Mandela piilotteli omaelämäkertaansa.

Vankikierroksen jälkeen siirryimme joukolla busseihin ja aloitimme saarikierroksen. Näimme paikallisen kirkon, hautausmaan, koulun ja asuntoja. Mielenkiintoisin kohde oli eristysselli/talo T159, jossa Robert Sobukwe vietti tuomionsa, täysin eristyksissä muista vangeista. Tähän väliin nopea googlaus: =Pan African Congressin (PAC) perustaja. Saarikierros jatkui kohti kivilouhos Limenstone Quarrya, jossa myös Nelson Mandela työskenteli. Työtehtävänä kivien hakkaaminen. Louhoksessa ei ollut yhtä luolaa lukuunottamatta yhtään varjopaikkaa. Kyseinen luola toimi vankien lounastaukopaikkana sekä huussina. 

Matka jatkui kohti saaren pohjoiskärkeä, jossa saimme pitää erittäin lyhyen taukohetken. Se kului valokuvatessa ylläri. Sitten kohti rantaa ja kohti kotia. Turistireissun jälkeen jäimme vielä Waterfronttiin syömään ja shoppailemaan. Ja ihastelemaan haisevia hylkeitä.

Kaiken kaikkiaan reissu oli mukava. Ehkä pienoinen pettymys, sillä odotukset saarelle oli korkealla. Aikataulutus oli erittäin tiukka eikä itsenäisesti pystynyt perehtymään ollenkaan infotauluihin. Onneksi oppaamme vankilassa oli aivan huikean hyvä, ja saimmekin häneltä paljon tietoa. Omakohtainen kokemus on aina mielenkiintoista ja pysäyttävää. Vanki ei kuulostanut katkeralta, pikemminkin ehkä ylpeältä, että kaikki tuo kokemus on takanapäin ja apartheimista ollaan päästy eroon.

Suomeen palatessa pitää kyllä alkaa lukemaan enemmän historian kirjoja!