Green market in Klein Windhoek

Täällä Afrikan auringon alla on pitänyt kiirettä, pahoittelut hiljaisuudesta. Nettikin toimii vaihtelevan huonosti, joten ei ole kiinnostanut alkaa tappelemaan blogin kanssa...

Lauantaisin Klein Windhoekin alueella järjestetään Green Market/Bio-markt -nimiset markkinat. Markkinat pidetään saksalaisten rikkaiden alueella Stephanus kirkon kupeessa. Markkinoilla myydään luomuruokaa vihanneksista juustoihin ja käsintehtyyn pastaan. Paljon oli myös käsityökojuja tarjolla. Mukaan lähti muutama laukku ja pussukoita. Yhden laukun myös tilasin yhdeltä käsityöläiseltä, kun hänellä ei ollut juuri sellaista jonkalaisen halusin :D  annoin hänelle puhelinnumeroni ja hän laittaa tekstarin kun se on valmis, noin 1kk päästä. Hyvää palvelua, eikö?

Markkinoilta suunnattiin keskustaan ja löysimme sieltä toiset markkinat. Tai, ei ne markkinat olleet, vaan paikallisia katumyyjiä rivissä. Päädyin ostamaan muutaman käsikorun Himba-heimolaisilta. Heidän myyntitaidot herättivät kyllä hilpeyttä, rannekoruja vaan lenteli päällemme ja jossain vaiheessa taisi ranteessani olla jopa seitsemän eri korua. Käsikorut maksoivat noin.3e ja halvemmallakin olisi päässyt jos olisi jaksanut tinkiä enemmän. Mutta ihan mukavaa kannattaa Himboja, heillä kun ei kaupungissa ole kauhean hyvät oltavat.

1.viikko työharjoittelussa: krokotiilin puremia ja ampumahaavoja

Keskiviikoksi olimme sopineet menevämme tapaamaan paikallisen sairaaalan opiskelijavastaavaa klo8. Olimme paikalla tasan klo8 (aamulla vaikeampi saada takseja) ja suureksi hämmästykseksi myös odottamamme hoitaja tuli paikalle tasan sovittuun aikaan. Sister Thele kierrätti meitä ympäri sairaalaa ja kyseli omia toiveitamme tulevasta harjoittelusta. Suunnitelmat hieman muuttuivat maanantaisesta, aloitamme kirurgian osastolta, jossa olemme tämän ja ensiviikon. Valitsimme myös akuuttihoidon, vastasyntyneet lapset, lastenosaston ja leikkaussalin. Jossain vaiheessa pyrin menemään sinne psykallekin, mutta päätän ajankohdan vasta myöhemmin. Tiia ei tule varmaankaan mukaan, joten pitää tässä ainakin pari viikkoa tsempata itseäni :D

Torstaina oli ensimmäinen virallinen työpäivä. Aamuvuoro alkaa klo 6.45 yöhoitajan raportilla. Tai, todellisuudessa se aloitetaan kun hoitajat ovat laahustaneet töihin, eli yleensä reippaasti myöhässä näin kahden päivän perusteella. Raportilla käydään läpi jokainen potilas huoneesta huoneeseen kierrellen. Jokaisella on oma kansio, johon kirjataan niin sairaanhoitajan muistiinpanot kuin myös lääkärin asiat ja heidän antamat määräykset. Aamuraportit ovat meille ainakin aivan yhtä tyhjän kanssa. Yöhoitaja mumisee hiiren kuiskauksen voimakkuudella kuka potilas on, miksi hän on täällä ja mitä lääkkeitä on annettu yön aikana. Kansioon kirjoitetut asiat ovat maailman epäselvimmillä käsialoilla kirjoitettu, joten niistä ei kauheasti infoa irtoa. Muutamalla hoitajalla ja lääkärillä on ihanan selkeä käsiala, he saisivat puolestani kirjoittaa kaikki tekstit :D Tietokoneita ei siis käytetä. 

Aamutoimet alkaa petien petaamisella. Lakanat vaihdetaan, mikäli ne ovat likaiset ja aina potilaan kotiuduttua. Lakanat vaihdetaan suojakäsineillä, joita ei vaihdeta missään vaiheessa. Puetaan myös suomalaisille tuttu suihkuessu. Lakanarumban jälkeen aloitetaan SOAP-kierros. Sister in charge jakaa hoitajat huoneittain ja itse pääsin olemaan huoneissa 1+2 ja 5+eristykset. SOAPilla tarkoitetaan kirjaamismallia, jonka avulla seurataan potilaan vointia. Aluksi luulin, että nyt aletaan tekemään vuodepesuja hahahah. 

S=subjective (potilas kertoo itse miten voi)
O=objective (hoitajan mielipide voinnista, haavan tsekkaus, vitaalit)
A= assessment (hoitajan arvio tilasta)
P= plan (suunnitelma jatkossa)


Käytännössä A ja P kohtiin kirjoitetaan tyylillä
”no complains raised" ,"follow doctor’s orders" tai "continue nursing care”.  "Pain is related to her illness" on myös yleinen. Muutaman potilaan kohdalla huomasin ilokseni, että suunnitelmana oli jatkossa yrittää mobilisoida potilasta enemmän. Ihanaa kuntouttavaa toimintaa! Tätä SOAP-kirjaamista tein ensimmäisenä päivänä paikallisen opiskelijan kanssa ja toisena päivänä yksin, koska oma ohjaajani oli varmaan tunnin verran kateissa. Orientaatiopäivän aikana meille kerrottiin, ettemme saisi tehdä mitään ilman rekisteröityneen hoitajan läsnäoloa, mutta eipä sitä täällä totella. 

Aamutoimien jälkeen pääsin tositoimiin! Ohjaajani toimi haavahoitajana koko päivän ja itse pääsin heti mukaan. Ensimmäisenä potilaana oli umpilisäkkeen poistossa ollut potilas, jonka haava oli auennut noin 2x2cm kokoiseksi. Haavaa hoidettiin steriilillä vedellä ja haavahoitoaine Petadinella. Kaikissa haavahoidoissa käytettiin steriilejä käsineitä, joita tosin ei puettu steriilisti eikä niitä käytetty steriilisti. Steriilipöytä ei ollut steriili. Mutta oli se edes sinne päin. "Steriilille" pöydälle pudotetaan kaikki tavarat, mutta pöydälle asetaan myös likaisia astioita ja roskapussi roikkuu pöydän kulmasta. Ei myös haittaa jos steriililiina unohtuu laittaa tavaroiden alle, sen voi aina laittaa jälkikäteen :D 

Toisena haavana oli niin ikään umpilisäkkeen poistossa ollut potilas. Tällä kertaa haava oli siisti ja sain tehtäväkseni poistaa hakaset. Hakastenpoistosaksia (mitkä näiden nimet on?) on haavahoitohuoneessa kahdet ja ne lilluvat  samassa liilassa desinfiointiainepurkissa.  Tikkejä oli noin 15kpl ja olivat osittain jo umpeutuneet ihon alle. Niiden poistaminen selkeästi teki kipeää ja nainen irvisteli ja voihki kivusta. "Im so sorry, I just have to do this" hoin koko ajan ja samaan aikaan ohjaajani löi potilasta, mikäli valitti kivusta. Täällä ei ilmeisesti saa näyttää tunteitaan. Eikä täällä tunneta kipulääkettä!

Kolmas haava oli krokotiilin purema! AAAA että. Tämän takia olen tänne tullut! Kuinka innoisssaan voikaan suomalainen olla tälläisestä? Mies on kotoisin Pohjois-Namibiasta ja oli ollut ylittämässä jokea noin polviin asti ulottuvassa vedessä. Sieltä sitten oli kroko hänet napannut ja puraissut kunnon kokosen palan pois. Silmämääräisesti mieheltä puuttui noin 20x20cm kokoinen pala säärestä. Haava oli todella siisti ja terveen näköinen haava. Tulevaisuudessa siihen tullaan tekemään ihosiirto toisesta jalasta. Tämäkin haava pestiin steriilillä vedellä, päälle petadine, rasvasidokset, imevä sidos sekä kiinnitysharso. 

Neljäs haava oli krokotiilin pureman jälkeen unelmahaavani!  Tykästyin siis haavahoitoihin sisätautien vuodeosastolla ollessani ja tämä päivä oli minulle kuin unelmien täyttymys. Ohjaajani varoitti minua etukäteen "next wound is gonna be soooooo big". En vielä arvannut mitä olisi tulossa. Noin 30-vuotiaalla Nama-heimoon kuuluva mies oli joutunut Himba-heimolaisen ampumaksi ja hän oli saanut osuman kolmesta luodista. Yksi luoti on lävistänyt kantapään, mutta ei aiheuttanut paljoakaan vahinkoa. Toinen luoti oli läpäissyt säären ja kolmas oli mennyt reidestä läpi samalla murtaen luita. Haavat olivat valtavat! Täällä haavat hoidetaan kaikki samalla kaavalla joten tämän homman jo osasin. Suomessahan joka haavaan käytetään eri haavahoitotuotteita ja niistä todella vaikea olla perillä. Ainiin! Miehellä oli myös yksi haava, josta oli otettu verisuoni toiseen haavaan. Koko mies täynnä haavoja, eikä kipulääkettä ollenkaan. Taisi hänen lääkemääräyksessä olla Pananodia, pitää tämä vielä tarkistaa kun alkaa tottua noiden lääkäreiden käsialaan. Mies käski koko ajan painaa steriilivesipumpulia kovempaa ja hoki "yeah boy". Haavat olivat terveen näköisiä ja verestäviä. Näihinkin tullaan varmasti tekemään ihosiirteet :) Suurien ihanien haavojen lisäski tämä potilas nousi suosikikseni puheliaisuudellaan. Hän kertoi avoimesti ampumisesta yms. Hänellä tosin oli tatuointi, jossa oli kirjaimet NAY. "Never ask what"-kuulemma. Häneltä ei saa kysyä mitään ellei halua joutua ongelmiin. Meni kyllä luu kurkkuun tässä vaiheessa. Onneksi hän kuitenkin kertoi, että riippuu kuka kysyy, mitä kysyy ja missä kysyy. Saan kuulemma udella hänen elämästään lisääkin. Periaatteessa "kova äijä" mutta sisältään todella lempeä naistenaurattaja. 

Viides haava oli jonkun eläimen purema miehen päässä. Mies ei tiennyt mikä häntä oli purrut, hän oli vain herännyt sairaalasta, jossa hänelle oli tikattu noin 10 tikkiä otsaan. Mukava heppu. 

Molempien päivien aikana osallistuin myös lääkärinkiertoihin. Tästä postauksesta tuli kuitenkin kilometripostaus niin kerron lääkärinkierroista joskus muulloin :)

Drumming circle

Lähdettiin eilen Tiian kanssa kahdestaan taksilla Joe´s beerhouseen, jossa pidetään joka keskiviikko klo18-19 rummutuspiiri. Tuoleja oli aseteltu kahteen piiriin neljän solistin ympärille ja jokainen sai oman rummun soitettavakseen. Tälläisenä rytmitajuttomana ihmisenä aluksi kauhistutti koko ajatus tunnin kestävästä rummutuksesta, mutta onneksi lähdettiin mukaan! Varmaan koskaan ei ole ollut noin hauskaa. Rytmistä putosin noin 100 kertaa, mutta ei haitannu. Hauskaa oli!

Rummutuksen lisäksi söimme ensimmäiset kunnon ateriamme täällä. Otin ulkofilettä sipulirenkailla ja uuniperunalla 136 NAD ~10e ja siideri maksoi 25NAD ~ 2e. Ei paha. Mutta paikka on todellakin turisteille suunnattu ja uskon, että muualla on vielä halvempaa. Mutta tunnelma oli todella hyvä ja paikka todella viihtyisä. Ollaan myös seuraavana keskiviikkona menossa takaisin rummuttamaan ja syömään :)

Tänään oltiin ensimmäistä virallista päivää töissä, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Stay tuned! 

Itsenäisyyspäivän sillisalaattipostaus

Täällä vietettiin tänään itsenäisyyspäivää, mutta mitään juhlallisuuksia ei Windhoekissa ollut. Täällä on tapana, että juhlat järjestetään joka vuosi eri kaupungissa: viime vuonna oli Windhoekissa ja tänä vuonna Rundussa. Käytiin kuitenkin melkein koko talon voimin keskustassa kävelyllä ja jäätelöllä. 

Tämän päivän havaintona oli, että täällä ei ole suojateitä lähes ollenkaan. Muutaman olen nähnyt. Myös muutaman jalankulkijoille tarkoitetun liikennevalon olen nähnyt, mutta vihreä valo vilkkuu vain ehkä korkeintaan 3sec. Täällä siis ylitetään tiet silloin kuin itseä huvittaa. Oikea vasen oikea ja menoksi. Saatiin myös ohjeeksi ylittää tie samaan aikaan kuin paikalliset ylittää. Itselleni vaikeuksia tuottaa eniten oikeanpuoleinein liikenne. Vai onko se vasemmanpuoleinen? No eri puolella ajetaan kuin Suomessa ja vaikea hahmottaa mistä suunnasta mikäkin auto kääntyy minnekin. Huoh. 

Tässä kokeilu mielessä kuvattu video, mutta heikon wi-fi yhteyden vuoksi sen lataaminen kesti reippaasti yli tunnin, joten en ihan heti tee tätä uudestaan.... Ja meni muuten ihan mössöksi koko kuvanlaatu haha.

Käytiin myös Tiian kanssa moikkaamassa Evelinaa ja Mirjaa (ne kaksi ruotsalaista joihin kiinnittyyn jo ensimmäisenä päivänä) läheisessä guest housessa. Löydettiin sieltä bilispöytä, joka tosin oli eeeerittäin huonossa kunnossa. Nooh, mutta pääasiahan on että voitin ;)

Terkkuja Linukselta! 

Arki liikkeelle taksikuskien siivittämänä

Tänään ohjelmassa oli käydä yliopistolla tapaamassa yhteyshenkilöä Lousaa ja täyttää siellä tarvittavat lupalaput sairaalalle. Majatalon isäntänä/ apupoikana toimiva Kenton heitti minut ja Tiian aamupäivällä sinne, kunhan ensin käytiin pyörähtämässä Katuturan slummialueella heittämässä 10 norjalaista sinne Home of good Hopeen. Paikka oli kyllä näkemisen arvoinen, hökkelitaloja toisensa vieressä. Ja se haju! Paha!

Käytiin siis moikkaa yhteyshenkilöä ja tapaaminen oli nopeasti ohi. Ilmeisesti joitain ongelmia jommankumman viisumirahassa, mutta ei vielä saanut sitä selvitettyä meille. Huomenna on Namibian itsenäisyyspäivä, joten pääsemme aloittamaan työt keskiviikkona. Pääsemme aloittamaan kirurgian osastolta ja mikäli ymmärsin okein, niin varmaankin heti leikkurista. Jäiks. Sain myös luvan mennä kahdeksi viikoksi psykiatriseen sairaalaan, tuplajäiks.  Reissun jälkeen Kenton opasti meitä vielä ostamaan Namibialaiset prepaid-liittymät.

Reissun jälkeen palailimme talolle ja muutaman tunnin turhanpanttina olemisen jälkeen päätettiin Tiian kanssa lähteä ostoskeskukseen. Alunperin oltaisiin haluttu lähteä ensimmäiselle taksireissulle jonkun kokeneemman matkassa, mutta nyt jouduttiin tyytymääm toistemme tukeen ja rohkeuteen. Täällä taksin saa kävelemällä kadulla ja jos taksi ajaa ohi ja tööttää, on silloin taksissa tilaa. Taksi maksaa aina joko 10 NAD tai 20 NAD per kyytiläinen. Taksit myös haluavat täyttää taksinsa samaan suuntaan menevillä matkustajilla. Meidän matka maksoi 20NADia koska ostoskeskuksemme sijatsi hieman kauempana keskustasta. Matkustimme kahden muun paikallisen asukkaan kanssa kierrellen ja kaarrellen pikku teitä. Mutta päästiin siis hyvin perille :) ostoskeskus puolestaan oli tosi siisti ja hieno, liikkeitä todella paljon. Matkaan tarttui tällä kertaa 3e maksanut lätsä ja ruokaostokset. Käytiin myös syömässä kalaravintolassa sushia ja oli hyvää :)

Takaisin päin taksin hankkiminen ei ollutkaan yhtä helppoa ja mukavaa puuhaa. Kävelysiltaa pitkin kävellessä taksijonoa kohti yrittävät lukuisat taksimiehet saada meitä kyytiinsä tulemalla todella iholle. Tiia yritti selvitä tilanteesta selittämällä ettemme puhuisi englantia, mutta eihän se läpi mennyt. Lopulta ympärillämme oli valehtelematta lähes 15 miestä huutamassa toisillee ja yrittäessään saada meitä kyytiinsä. Tiia onneksi bongasi yhden kohteliaan nuoren taksikuskin, joka oli ainoa joka ei edes yrittänyt saada meitä kyytiinsä. Hypättiin äkkiä kyytiin vaikka huomattiin ettei poika edes tiedä missä katumme sijaitsisi. Halusimme vaan pois tilanteesta ilman että kukaan oikeasti tulisi päällemme saatikka varastaisi meiltä mitään. Annettiin pojalle muutama kadun nimi ja maamerkkejä ja lopulta päädyttiin kotikadullemme! Eikä kuski edes tööttäillyt kenellekään, hän vain halusi kuljettaa meidät perille ja hankkia vasta sitten lisää asiakkaita. Tykkäsin hänestä todella paljon :)

Äiti ja iskä: täällä kaikki hyvin vaikka ei tykättykään taksikuskiepisodista! Ollaan ylpeitä että pärjättiin kahdestaan :) Nostettiin jopa rahaa automaatista ilman mitään ongelmia. Nää on näitä elämän pieniä ilonhetkiä ;)

Vieläkään en uskalla kantaa omaa kännykkää mukanani, joten äkkiä nappasin kuvan vanhalla lumialla, jonka Tiia ystävällisesti lainasi minulle paikalliseksi puhelimeksi. 

Vihdoin määränpäässä!

(postaus höystettynä instagramin kuvilla, vielä en ole uskaltanut ottaa kameraani mukaan minnekään)

Noniin! Vihdoin Afrikan maankamaralla! Melko lailla vuosi sitten sain tietää pääseväni tänne ja nyt eilen vihdoin pääsin tänne. Ennen lähtöä jännitti aivan jäätävän paljon: Helsinki-Vantaalla tulisi olemaan lentolakko  ja sen lisäksi ulkomaanvaihtokoordinaattorimme ilmoitti muutamaa päivää aiemmin, että viisumihakemuksemme odottavat vieläkin hyväksyntää, joten meidän tulisi lähteä matkaan turisteina. Emme kuulemma saisi kertoa kellekään tulevamme opiskelemaan maahan, sillä se tietäisi ongelmia rajalla. Edelliset suomalaiset eivät tienneet että opiskelu on virkailijoille "kirosana tai myrkkyä" joten he joutuivat ongelmiin ja saivat passiinsa lopulta  6päivän turistileiman. Vain kuusi päivää aikaa hankkia Namibiassa opiskeluviisumi. Eli siis turistina piti lähteä liikkeelle. Harmi vaan, että turistiviisumi oikeuttaa oleskelemaan maassa 90päivää, mutta itselläni on lento Suomeen 93 päivän päästä. Tiesin olevani ongelmissa. Onneksi yksi Windhoekissa opiskeleva suomalainen ehdotti bussilipun ostamista Sambiaan. Sen tein ja bussilipun avulla selvisin suomen virkailijan virkainnosta läpi. Meillä on Tiian kanssa muutenkin suunnitelmissa lähteä Sambiaan jossain vaiheessa, joten hukkaan ei tuo bussilipun hinta mennyt. Ostin flexi-lipun, jonka lähtöpäivää saan tarvittaessa muuttaa. Suomen check-innissä virkailija soitti monta eri puhelua lentoyhtiön edustajalle kysellen, että mitä tehdään kun paluulippuni on yli90päivän päässä. Ongelmat ratkesi kun esitin tuon bussilipun :) Namibian päässä ei ollut mitään ongelmaa, sain 1kk turistiviisumin (bussilippuun asti voimassa siis). Nyt pitää viedä passit koordinaattorin kautta "Home affairsiin" ja toivoa, että opiskeluviisumit tulisivat nopeasti. Virallisesti emme siis saisi opiskella/ mennä työharjoitteluun ennen tuota viisumia, mutta emme sitä sääntöä tottele :D

Lentoni oli Helsinki-Doha-Windhoek. Kummallakaan lennolla ei vieressäni istunut ketään, joten sain nukuttua melko hyvin. Ensimmäisessä koneessa ei ollut toimivaa ilmastointia, joten loppuvaiheessa teki mieli oksentaa pahasta olosta. Toinen lento sujui paljon paremmin ja en voi kuin suositella Qatar airlinea! Erittäin hyvä palvelu ja todella hyvä ruoka! Lentojen aikana katsoin Fantastic beasts and where to find themin ja Arrivalin. Kaksi leffaa joita en ehtinyt katsoa leffateatterissa. 

Kentällä jäin odottamaan Tiia, joka saapuisi myöhemmällä lennolla. Tunnin verran odottelin ja sen jälkeen löysin Christinan, jolla oli minun, Tiian ja Evelinan nimet paperilla. Olimme siis etukäteen sopineet, että majatalon isäntä tulisi hakemaan meidät kentältä. Minun ja Tiian lisäksi taloon muuttaisi meidän lisäksi ruotsalainen Evelina. Evelina oli Super ihana, mutta muutaman vastoinkäymisen jälkeen jouduimme hyvästelemään hänet ja toisen ruotsalaisen Mirjan heti seuraavana päivänä. Tästä ehkä lisää jossain vaiheessa, tai sitten ei. En kuitenkaan olisi voinut ennen lähtöä uskoa kuinka hyvin voi joihinkin ihmisiin kiintyä jo yhdessä päivässä. Tällä hetkellä on mieli todella maassa, mutta eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu...