Palkkapäivän tunnelmat päivystyksestä

Vietettiin Tiian kanssa kirran osastolla viime viikon alkuviikko (ai miten niin jätättää nää mun postaukset?) ja torstaina ja perjantaina oltiin Home of good Hopessa. Viikon työtunnit olivat jo siis täynnä, mutta Elsa houkutteli meitä vielä tulemaan viikonlopuksi päivystykseen yövuoroihin. Kuun viimeinen päivä on paikallisille palkkapäivä ja huhujen mukaan tällöin sattuu ja tapahtuu kaiken näköistä. Baarit ovat täynnä ja puukotuksia tapahtuu. Hieman saattoi jännittää lähteä lyhyiden yöunien jälkeen päivystykseen, emmehän siellä olleet koskaan vielä olleet. Nooh härkää sarvista ja menoksi.

Ihana Elsa opasti meidät päivystyksen saloihin ja kertoi missä huonessa tapahtuu mitäkin. Paikalla oli myös lähes kaikki muut suomalaiset opiskelijat ja heiltä sai todella paljon apua. Paikalla olivat myös kymmeniä paikallisia opiskelijoita, joten opiskelijoita vilisi enemmän kuin potilaita. Ilmeisesti palkkapäivän  kiireisyys oli kaikilla opiskelijoilla tiedossa. Palkattuja työntekijöitä ei emergency-alueella ollut kuin muutama.

Päivystyksen alue siis koostuu kiireellistä hoitoa antavasta emergency-alueesta, sairaanhoitajan ja lääkärien vastaanotoista, dressing roomista, kirurgin ja gynen kulmauksista ja pikkulasten vastaanotoista. Jokaiseen pisteeseen on omat jonot, johon potilas itse hakeutuu ensin haettuaan terveyspassiinsa päivän leiman. Triagehoitajaa täällä ei ole. Täällä jokaisella on siis oma passi, johon merkataan kaikki tehdyt tutkimukset ja toimenpiteet. Et saa hoitoa ennenkuin puhtaalla sivulla on maksettu leima kyseiselle päivälle. Emergency-alueella tottakai aloitetaan välitön hoito ja vitaalien mittaukset heti potilaan saavuttua, mutta leima on silti haettava mahdollisimman nopeasti. Sähköistä kirjaamistahan täällä ei ole, mutta paperisen kirjaamisen hyötynä on sen nopeus. Potilaan saavuttua pystyy heti selaamaan potilaan sairaushistorian eikä tarvitse lähteä sitä tietokoneelta selvittämään.

Pe-la välinen oli melko kiireinen, mutta jotenkin ehkä odotin enemmän. Jokainen potilas oli joko puukotettu, pullolla päähän lyöty, ollut mukana autokolarissa tai hänellä oli astmakohtaus. Pahin puukotus oli rintakehään osunut isku, joka ilmeisesti oli myös nirhaissut sydäntä. Hänet vein Joonaksen kanssa röntgeniin ja sieltä suoraan tikattavaksi. Ilmeisesti siitä matka jatkui vielä teholle. Toinen paha puukotus oli kaulaan osunut ja hänetkin tikattiin nopesti. Puudutteena lidokaiinia 5ml, joka oli tyyliin  ensimmäinen lääke jota näin käytettävän täällä. Potilas jätettiin sängylle lepäämään ja odottamaan siirtoa kirran vuodeosastolle, mutta ilmeisesti potilas oli sitten itse päättänyt kotiuttaa itsensä :D kyseessä siis 15v poika jonka hengityksestä paistoi viinan haju läpi.

Astmakohtauksia oli yön aikana lukuisia! Täällä astmaatikot ovat todella huonossa hoitotasapainossa tai eivät edes tiedä sairastavansa astmaa. Sadekausi on täällä ohi ja ilma kuiva, joten näitä tullaan varmasti näkemään vielä paljon. Lääkkeeksi 2ml salbutamoliia ja 2ml keittistä ja ne nebulisaattoriin. Yksi astmakohtaus päätyi peräti elvytykseen. Paikalliset opiskelijat ovat muuten hauskoja, jättävät nämä astmaatikot meidän hoitoon ja ottavat itselleen vain "parhaimmat" tapaukset. Kutsutaan niitä haaskalinnuiksi. Tulevat paikalle heti kun tapahtuu ja yleensä varastavat suomalaisten potilaat. Mikäli elvytyshuoneen ovi käy, ovat he salamana paikalla.

La-su välinen yö oli paljon rauhallisempi. Ja tylsä. Paikallisia opiskelijoita taas varastamassa kaikki potilaat. Ambulanssit tulevat aina valot vilkkuen, on hauska seurata heidän pettymystään kun potilas onkin vain vatsakipuinen ;)

Kokonaisuudessaan päivystyksen yöt olivat todella opettavaisia! Aivan liian paljon vain opiskelijoita paikalla, joten välillä pääsi turhautumaan. Ja on myös turhauttavaa kun hoitovälineet ja lääkkeet loppuvat kesken. Kerrankin sain ohjeeksi suorittaa Detoxin ja sain tarkat ohjeet sen tekemiseeen, mutta kappas. Yhtäkään lääkettä viidestä lääkkeestä ei ollut saatavilla. Tehtiin sitten Vilhon kanssa joku sekoitus furosemidistä ja tiamiinista. Vilho on muuten ihan paikallinen, täällä vaan sattuu olemaan paljon suomenkielisiä nimiä kuten Johannes, Rauna, Kaarina, Susanna yms. Go Martti Ahtisaari!

Ps. Kanylointi siiveettömällä kanyylilla tummaihoiselle ei ole helppoa. Onneksi on aikaa harjoitella!