Eilen tuli kuluneeksi tasan 2kk siitä kun ensimmäisen kerran astuin jalallani Afrikan maan kamaralle. Aika täällä on toisaalta kulunut aivan järkyttävän nopeasti, mutta toisaalta kun ajattelee taaksepäin, niin onhan täällä tultu tehtyä vaikka mitä tuona aikana. Herran jestas siitä on aikaa, kun ensimmäisen kerran uskalsin hypätä taksin kyytiin! Kun lähdin Suomesta, satoi kaatamalla vettä ja nyt siellä näyttäis olevan sellaset 26 astetta. Niin se aika vaan rientää.
Tähän väliin pitää kirjoittaa pakolliset pahoittelut blogihiljaisuudesta. Oon nyt vihdoin vaan keskittynyt työn tekoon ja oonkin tässä viikkojen aikana ollut leikkausosastolla viikon verran ja kaksi viikkoa psykiatrisessa sairaalassa ja muutaman päivän viettänyt Home of Good Hopessa ja tulipa tehtyä yksi pitkä yövuorokin päivystyksessä. Viikonloppuisin ottanut vähän rennommin ja nauttinut täällä olosta. Ollaan Caiuksen kanssa käyty pitkillä geokätköilyreissuilla ja nautittu luonnosta. Avis Damin traili oli aivan järkyttävän huono ja taidettiin löytää ehkä viisi kätköä. Sitäkin enemmän sitten tuli naarmuja ja haavoja. Takiaisia löytyi housuista vielä seuraavanakin päivänä. Toinen kätköreissu suuntautui Klein Windhoekiin, mutta yllättäen kierrettiinkin koko Windhoek. Matkaa taittui 20km ja aikaa kului 6h. Luonto on todella kuivaa, mutta maisemat on kyllä upeat!
Jos joku miettii, että täällä oleminen on pelkkää ruusuilla tanssimista, niin ei ole. Oon ite viimeisen viikon viettänyt jossakin ihmeen koomassa enkä oo oikeestaan mistään saanut otetta. Onneksi löysin Netflixistä 13 syytä-sarjan ja sain sen tuijoteltua läpi tässä viikon aikana. Tosin melko raju sarja, en tiiä oliko hyväksi vai pahaksi sen katsominen :D Nyt kuitenkin kooma ja ahdistus ohitettu, taisi vain olla kahden kuukauden kriisi. Tai no, muutenkin raskasta olla monen opiskelijan kanssa täällä 24/7. Onneksi oon psykalla yksinäni harkassa niin saan hetken hengähtää. Muutenkin vähän ottanut irtiottoa tästä opiskelijakommuunista ja hengaillut yksinäni kaupungilla tai täällä tutustumien ihmisten kanssa. Tuo yksin kulkeminen saattaa kuitenkin loppua tähän. ISKÄ JA ÄITI LOPETTAKAA LUKEMINEN TÄHÄN. Meidän tässä kotikadusta seuraavalla kadulla nimittäin ryöstettiin kolme suomalaista viikko sitten. Kaikilta vietiin laukut, lompakot ja kotiavaimet, onneksi vain yhdellä oli kännykkä mukana. Kolme miestä oli tullut vastaan ja ryöstäneet heidät ja puukkokin sieltä vilahtanut. Pakoauto odotti takana ja sillä hurauttivat tiehensä. Kaksi päivää sitten samaisessa kohdassa ryöstettiin kaksi turistia, joilta vietiin aivan kaikki matkalaukkuineen päivineen. Että sellasta. Oonkin alkanut ottaa tavaksi kulkea eri reittiä kaupunkiin ja pitämään puhelinta rintaliiveissä.
No mutta anyway! Tää postaus oli nyt vaan tällänen "hengissä ollaan" tyyppinen ettei kaikkien yksitellen tarvii ihmetellä missä mä luuraan. Nyt, 10 minuutin päästä, on lähtö Kap kaupunkiin!!!! Jeeee! Eli face, insta ja wa hiljenee, älkää olko huolissaan :)
Terkkuja ja pusuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti