Katutura, paikka jossa kukaan ei halua asua. Näin kääntyy sanatarkasti Windhoekin laidalla olevan "slummin" nimi otjihereron kielestä. Alue on syntynyt vuonna 1961, jolloin nykyisen Hochland parkin tummaihoiset pakkomuutettiin alueelle. Tuolloin Namibia oli vielä osa Etelä-Afrikan apartheid-hallintoa. Nykyäään Katuturan maa-alueet kuuluvat kaupungille ja sinne muuttavien ei tarvitse maksaa vuokraa. Kunhan vain hankkii rakennusmateriaalit, kuten pellit, ja varaa itselleen maapläntin. Tällä hetkellä alueelle muutto on hyvin runsasta, sillä halu muuttaa kaupunkiin on suuri, mutta riittävän halpoja vuokra-asuntoja ei ole tarjolla. Helppoa ja halpaa on muuttaa Katuturaan, ja ehkä tulevaisuudessa on varaa muuttaa toisaalle. Tällä hetkellä alueella asuukin yli 120 000 ihmistä. Suurin osa tummaihoisia, vaikka rotuerottelusta ollaan jo Namibiassa päästy eroon.
Home of Good Hope on Katuturassa sijaitseva soppakeittiö alueen köyhimmille lapsille. Paikan on perustanut paikallinen Monica Imanga vuonna 2007. Hänen oma 16-vuotias tyttärensä kuoli AIDsiin ja hänen kunniakseen hän perusti Home of Good Hopen. Nykyään Monica ravitsee lähes 600 lasta päivittäin apunaan kaksi palkattua henkilökuntaa. Lisäksi apuna touhuaa Monican oma poika Piecemaker. Lapset ovat iältään noin 2-12-vuotiaita. Monican unelmana olisi saada suurempi rakennus, jossa olisi juokseva vesi, vessa ja ruuanlaittomahdollisuus. Nyt Monica joutuu hakemaan ruuan kaksi kertaa päivässä muualta, ilmeisesti jokin seurakunta sen valmistaa. Lisäksi toiveissa olisi turvallinen takapiha, jossa lapset pystyisivät leikkiä ja temmeltää. Tällä hetkellä Home of Good Hope käsittää vain yhden peltihökkelin ja pienen katetun pihan. Home of Good Hopea avustaa tällä hetkellä moni avustusjärjestö, joten uskoisin, että sopiva paikka löytyy kyllä :)
Vaaleat pitkät hiukset ovat täällä aika kova sana ;) vähän pitää vain olla tarkkana täiden suhteen, mutta ainakin toistaiseksi ollaan selvitty puhtaana kotiin. Molempina päivinä ollaan lähdetty kotiin uudella kampauksella.
Päivät Home of Good Hopessa kuluivat ruuan jakamisessa auttamisessa, tiskauksessa ja lasten kanssa leikkien. Jokainen lapsi saa lautasellisen ruokaa, lasillisen maitoa/mehua ja yhden hedelmäviipaleen. Viikonloppuisin jaetaan voileipiä. Keskiviikkoisin lapset saavat ruokaa kotiin viemiseksi ja Piecemaker myös itse jakaa perheiden oville ruokaa, täytyy varmaan hypätä joku keskiviikko avolavalle mukaan!
On muuten uskomatonta, kuinka hyväkäytöksisiä lapsia täällä on. Ykskikään ei riitele ruuasta vaan jokainen on tyytyväinen omaan annokseensa. Lapset osaavat jonottaa nätisti eikä kukaan yritä tulla toiselle kierrokselle. Jos jollain lapsella on karkkipussi, jaetaan siitä ilomielin myös muille lapsille. Ihanaa katseltavaa. Ennen ruokailua lauletaan ruokalaulut, näistä oli video facebookissa, mutta surkean nettiyhteyden vuoksi en saa videoita tänne.
Tänne tullaan varmasti tulemaan vielä lukuisat kerrat! Sen verran hyvä mieli tulee tällaisesta toiminnasta, vaikka mitään sen kummempaa ei teekkään. Lasten hymy vain on jotain niin uskomattoman valloittavaa, että takuulla tulee hyvälle mielelle, olipa kuinka huono päivä ollut etukäteen.
Jos jotakuta kiinnostaa soppakeittiön toiminta, niin esim. täältä löytyy lisätietoa. Sivuilta löytyy myös keinot auttaa rahallisesti paikkaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti